Uusia alkuja...

Hei!

Mökkitunnelmaa

Hyvää loppiaisiltaa. Virallisesti joulunaika on tältä erää ohi ja joulukuusi kannettu ulos. Minun ja perheeni joulunaika meni mökillä ihanasti. Toivottavasti sinunkin joulunajasta on jäänyt ihania muistoja. Tänään oli tammikuisen kaunis ja kirkas pakkaspäivä. Hanget kimalsivat auringon valosta, pakkanen puri mukavasti poskia ja kenkien alla kuului ihana pakkaslumesta syntyvä narina. Tänä aamuna nukuin sen verran pitkään, etten nähnyt aamunkajoa enkä -ruskoa, mutta eilen aamulla taivaanranta oli mahtavan aamuruskon punertama.  

Tästä pääsenkin hyvin aasinsiltaa pitkin tämänkertaisen postauksen aiheeseen. Mietiskelin ennen blogin aloittamista, mikä nimeksi. Monenlaisia vaihtoehtoja pyöri mielessäni. Sitten eräänä aamuna lähdin lenkille pimeällä ja noin puolessavälissä reittiä huomasin, kuinka taivaanrannalla alkoi näkymään pientä valonkajoa. Oli marraskuu, joten valo tuli näkyviin kaakkoissuunnalta. Valon lisääntyminen tuntui riemastuttavalta. Kotiin päästyäni päivä oli jo valostunut (niin kuin se nyt marraskuussa on mahdollista). Aamunsarastuslampun ideahan lähtee juuri tästä hitaasti kirkkaammaksi syntyvästä valon määrästä. Tosin luonnossa itse koettuna valon lisääntyvä vaikutus tuntuu suuremmalta. 

Tällä reippaalla sauvakävelylenkillä koin suorastaan valaistumisen nimestä: aamunsarastus. Nimi oli kuitenkin jo varattu, joten päädyin nimeen aamunkajo. Olen pohdiskellut sitä, mikä ero on aamun kajolla ja -sarastuksella. Havaintojeni mukaan kajo on se ensimmäinen merkki taivaanrannalla uuden päivän valkenemisesta ja rusko syntyy sen jälkeen ilmakehän vaikutuksesta. Ainakin tähän aikaan vuodesta se havaintoni mukaan menee näin. Tämä ei ole lainkaan tieteellinen selitys asiasta. Jos sinä tiedät aiheesta enemmän, olen iloinen jos valistat tällä mielenkiintoisella asialla myös minua.

Aamunkajo

Aamulenkki on minulle ollut läpi aikuiselämän hyvin tärkeä. Tosin rehellisesti sanottauna välillä on ollut aikoja, jolloin se on jäänyt tekemättä. Näinhän se elämässä menee, että vaikka kuinka tietää, miten jokin asia tuottaa hyvää mieltä, niin siitä huolimatta ne hyvää tekevät asiat jäävät tekemättä. Ihminen on niin kummallinen otus. 

Kuva on otettu 31.12.2014 

Uuden vuoden vaihde ja uuden päivän alku ovat jotenkin symbolisesti lähellä toisiaan. Uusi vuosi koetaan yleensä voimakkaasti ja hyvin konkreettisesti uuden alkuna. Silloin päätetään aloittaa uusi uljas ja parempi elämä. Hyvä näin. Silloin katsotaan menneeseen ja otetaan suunta sitä kohti, minkä kautta voimme saada paremman ja onnellisemman elämän.  Eikö se suunnilleen mene näin. 

Minä olen yrittänyt opetella ajattelemaan myös jokaista aamua samanmoisena uuden alkuna. Illalla kun kiittää viimeisenä ennen nukahtamista kaikista sen päivän hyvistä asioista, voi aamulla herätä puhtain mielin uuteen päivään. Aamulla herättyä, ennen ylösnousua, kannattaa myös käyttää pieni hetki miettimiseen, mitä mahdollisuuksia uusi päivä voisi tuoda tullessaan. Joka aamu on armo uus, sanotaan isossa kirjassakin. Uusi päivä, uusi mahdollisuus. Ikään kuin aloittaisi uuden elämän joka ikinen aamu. 

Blogin nimi ja kuva

Ilta- ja aamuruskot tervehtivät toisiaan

Tämä kuva on otettu viime juhannuksena Kainuussa. Tässä illan- ja aamunrusko tervehtivät toisiaan pohjoistaivaalla. Aurinko ei silloin siellä kovin alas laske, joten tämä ilmiö on mahdollista nähdä. Näkymä oli huikaisevan upea. Onneksi kamera oli lähellä.

Muokattu kuva

Tätä kuvaa olen hieman muokannut. Näistä yllä olevista kuvista haluaisin jomman kumman yhdistää bloginimeen. Ongelmana on vain se, etten yksinkertaisesti vielä osaa kaikkia teknisiä ulkomuotoiluun liittyviä asioita tehdä. Otan ilomielin ohjeita ja neuvoja vastaan itseäni viisaammilta lukijoilta.

Hyvää viikon jatkoa!