Aamulenkki räntäsateessa

Hyvää helmikuun ensimmäisen viikon alkua! 

Koko viikonloppu meni minulla sisätiloissa laiskottelun merkeissä. Onneksi telkkarista tuli Taitoluistelun EM-kilpailut. Taitoluistelu on esteettisesti ja luistelijoiden taitojen vuoksi niin mahdottoman kaunista katseltavaa. Heidän taitonsa ei kehity laiskottelussa, vaan mielettömien harjoitustuntien, toistojen ja sinnikkyyden ansiosta. Harmi vaan, ettei Kiira Korpi päässyt vatsatautinsa vuoksi näyttämään taitojaan loppukilpailussa ja mahdollisesti myös loppugaalassa. Hänen esittämänsä lyhytohjelma on todella kaunista katseltavaa.

Ulkona oli koko viikonlopun niin kehno ilma, ettei sinne koiraansakaan (jos olisi koira) olisi kehdannut viedä, niin kuinka sitten itseään. Sää jatkuu tänään samanmoisena. Ikkunasta ulos katsominen jo itsessään sai kylmiä inhon väristyksiä aikaiseksi. 

Ihmisen mieli on niin pohjattoman ihmeellinen. Kävin tänä aamuna itseni kanssa melkoisen mielenkamppailun: lähdenkö lenkille vai vedänkö peittoa yhä korkeammalle ja jatkan torkkumista lämpimässä ja turvallisessa pesässäni. Jouduin todella melkoseen tahtojen taisteluun mielensopukoissani. Tunnepuoli sanoi ei, koska on harmaata ja sataa märkää räntää ja järki hoki kyllä, koska ethän ole sokerista.

Arvaatko jo, miten mielenkamppailussa kävi? Hyvin kävi. Tällä kertaa järki voitti, eli lähdin lenkille. Olen huomannut, että oman kynnyksen ylittäminen on se kaikkein korkein este. Ja tämä kynnys sijaisee oman pääkopan sisällä. Kaikki muu on laiskamadon selittelyä. 

Rautalangasta olen itse vääntänyt

Puin  päälleni lenkkivaatteet, virittelin SportsTrackerin ja otin kävelysauvat kauniisiin kätösiini. Sanoin miehelleni, että käyn vain ihan pienen happilenkin. Rauhoittelin sanoillani lähinnä omaatuntoani, että jos oikein laiskottaa, niin olen  itse tyytyväinen lyhyempään lenkkiin. Armollinen tietenkin kannattaa olla itselleen. Elämä ei ole pelkkää suorittamista.

Lopputuloksena oli, että kävelin sen normaalin viiden kilometrin aamulenkkini. Sää ei haitannut lainkaan, vaikka satoi ja tiellä oli muutamissa kohdin paksu kerros hyvin märkää vetistä loskaa. Varusteet on niin hyvät, ettei sää todellakaan ole este lähteä ulos. Mieli tuli ihan valtavan iloiseksi. Raikas happirikas ilma herätti kaikki solunikin virkeiksi. Mikä parasta, en ollut vieläkään sokerista - en sulanut.

Voi kuinka sitä pieni ihminen onkaan usein mielensä vankina. Itsekin sen tietää, että kun lähtee lenkille, oli sää mikä tahansa, niin aina sieltä palaa ihan toisenlainen minä vahvana, energisenä ja hyvän tuulisena. Kuinka on sinun laitasi? Koskaan minua ei ole harmittanut se, että olen lähtenyt lenkille, mutta usein se, etten ole lähtenyt. Tämä harmitus onkin pahempaa, koska se johtaa usein vielä huonoon omaantuntoon. Miksi? Elämä on opettanut, että tehty ei kaduta, mutta tekemättä jättäminen kaduttaa. Toisaalta lienee myös kasvatuksen tulosta. Hyvä mieli ja itseni ylittäminen joka tapauksessa tuntuvat mahtavalle. 

Ilahduttakoon päivääsi tämä tuntemattoman taiteilijan tekemä lumiukko. Tämä sai minut hymyilemään. Osaisinpa itsekin tuoda iloa ympäristööni, niin kuin tämä hellyttävä lumiukko. Kiitos tuntemattomalle tekijälle hyvän mielen jakamisesta!

Lumiukko Syöte-Hotellin ulko-oven vieressä

Mukavaa päivän jatkoa!