Kauniita talvisia kuvia

Aurinkoiset terveiset talvisen lumoavista ja tykkylumen peittämistä maisemista. 

Puhtaan valkoinen pakkaslumi narskui mukavasti kenkien alla. 

Aurinko paistoi ja hanget kimalsivat häikäisevää kauneuttaan. 

Näkymä oli kuin 

lumen peittämille nietoksille ja puiden oksille 

olisi ripoteltu kirstallin hippuja. 

Sinisen eri sävyt taivaalla, hangilla ja ilmassa. 

Valon ja varjojen leikki. 

Lumoavan satumaisista näkymistä 

ei voinut muuta kuin haltioitua kerta toisensa jälkeen. 

Viipyvä aamunrusko värjäsi sinisen taivaan mielettömien 

oranssin ja vaaleanpunaisin pastellin sävyin.

Sydän oli pakahtua muutaman päivän vierailulla näissä maisemissa. 
Kaamos on nujerrettu. 

Kuvat kertokoot itsessään tarinan vaikuttavista ja upeista tammikuisista pakkaspäivistä pohjoisessa. Nauti näkymistä!

Ihanaa viikon jatkoa!

Kirppislöytöjen tuunausta

Heipä hei! 

Musiikilla on ihmeellinen voima mielentilaan ja vireystilaan. Tällä hetkellä taustalla soi Julia Londonin kaunista, tunnelmallista ja mieltä innoittavaa musiikkia. Olen ihastunut hänen 1950-luvulta olevaan musiikkiinsa. Ostin hänen levynsä The very best of muutama päivä sitten App Storesta ja se maksoi vain muutaman euron. Siis ei edes kallis sijoitus fiilistelyyn. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Tuunailuja

Olen tuunaillut viimeaikoina pakkas- ja lumisadepäivien ratoksi muinoin hankkimiani kirpparilöytöjä. Jokaisen samaa laatumerkkiä olevan yksilön olen löytänyt eri kirppareilta. Nämä menneeltä vuosituhannelta olevat laadukkaasta villakankaasta tehdyt "retrot" takki ja housut sekä tikkiliivi ovat odottaneet pääsyä tuunaukseen. Liivi on tarkoitettu takin alle lämmikkeeksi ja tuulen suojaksi. Takki kun ei itsessään ole pakkaskeleille tarkoitettu. Englantilaisillahan ei talvet ole yhtä kylmiä kuin meillä.

Takki ja tikkiliivi

Pidin alkuperäisessä kuosissaan ollutta takkia vyön kanssa joitakin kertoja päälläni. Sisareni kehoituksesta innostuin muokkaamaan takin ilmettä hiukan sirommaksi ja tikkiliiviä istuvammaksi. Molempiin riitti kavetaminen sisäänotoilla pelkästään selän puolelta. Liivi ei tarvinnut muuta muokkausta.

Liivi kavennettu selkäpuolelta

Takki

Takki oli kokoani, mutta selkäosa tuntui liian väljälta. Leikkasin ensitöikseni olkatoppaukset omiin hartioihini sopiviksi. Sain jo tämän ansiosta takkiin toisenlaisen ryhdin. 1990-luvulla olkatoppaukset kasvoivat naisten vaatteissa vuosi vuodelta aina vain yhä suuremmiksi. Muotigurut taitavat ennustella muhkeampien olkatoppausten paluuseen. Kerran sen muodin eläneenä täytyy sanoa, ettei ajatus lämmitä minua yhtään - ainakaan vielä.

Takin yläosan muokkasin vain selän puolelta (kuvat alapuolella). Kavensin kauluksen alapuolelta vyötärölle saakka kiilamaisen osan. Kiilamuodon ansiosta takki ei kaventunut niskasta ja hartioilta juurikaan, koska sieltä se oli valmiiksi sopiva. Vyötärön kohdalta otin sisään 18 cm. Tästä kavennetusta kiilan alaosasta sain vyötäröltä helmaan jatkuvan umpinaisen vastalaskoksen. Ompelin laskoksen päätekohtaan vyötärölle kiilan suuntaisesti pienen kolmion. Jätin laskoksen prässäämättä, jotta se laskeutuu pehmeästi. Pidän siitä, että takin helmaosaan jäi mukavasti väljyyttä.

Takin kiilakavennus sisäpuolelta

Takki kavennettunselkäpuolelta

Takki (kuva alla) on pitkä ja olen kovasti miettinyt, että lyhennänkö vai jätänkö sen nilkkapituiseksi. Jätin kuitenkin pituuden silleen. Voinhan sitä toki lyhentää myöhemmin, jos siltä tuntuu. Tärkeintä on, että vaatteen sisällä on itsellä hyvä olla ja että se miellyttää omaa silmää.

Takki valmiina 

Takki

Hihat (kuva yläpuolella) ovat sen aikaisen muodin mukaisesti väljät, mutta pidän niistä kovasti sellaisenaan. Selkäosasta tuli mielestäni kaunis kokonaisuus hihojen, kiilakavennuksen sekä laskoksen ansiosta. Tykkään itse kovasti tästä tuunauksestani. Takki on nyt siro ja käyttökelpoinen. 

Housut

Näissä villakangashousuissa (kuva alla) vuorikangas yltää vyötäröltä polvien alapuolelle. Reisien ja polvien kohdilta lahkeet ovat leveät ja kapenevat nilkkoihin. Itse asiassa tämä muoti näkyi jo viime kesän housumuodissa. Mutta, mielestäni tämä malli ei ole edukseen minun vartalollani.

Housut alkuperäisessä kuosissa

Lahkeista sain suorat (kuva alla), kun kavensin niitä haaraosan ja lahkeensuun väliltä. Ruutujen mukaan suoristaminen oli aika helppoa. Mallia otin eräiden farkkujeni lahkeista.Vielä mietin sitä, että pitäisikö prässit silittää pois. Tulisikohan housuista näin enemmän tälle ajalle sopivat. Mitä mieltä sinä olet?

Lahkeet kavennettuina

Housut yltävät vyötärölle saakka ja niissä on aikansa mukaisesti laskokset. Pidän laskoksista, mutta vyötärönauha tuntuu hiukan ahdistavalta. Tiedätkö, miltä tuntuu kun nappi nippa nappa yltää kiinni ja ajatus on, että josko tästä vähän laihtuisi.

Minun täytyy tunnustella housuja vielä kunnolla päälläni ja tuunaus jatkukoon, jos sille tuntuu. Ratkaisu saattaisi olla se, että irroitan vyötärönauhan ja lasken sitä hiukan alemmaksi. Aika näyttää, mitä houisuille vielä tapahtuu.

Luovaa ja rentouttavaa työskentelyä

Kuinka kivaa, luovaa ja inspiroivaa vanhan vaatteen muokkaaminen voikaan olla. Parasta hetkessä olemista on, kun keskittyy nuppineulottamiseen, sovittamiseen, uudelleen neulottamiseen, harsimiseen ja lopulta ompeluun. Tuunausprosessi on mitä parhainta käytännön työskentelyyn suunnattua meditaatiota. Keskittyminen vie mukanaan, ajantaju katoaa eikä ajatukset lähde harhailemaan omille teilleen.

Tämä on mielestäni ekologista ja parasta kierrätystä ikinä. Laatumerkkisiä vaatteita kannattaa metsästää kirppareilta ja second hand -puodeista. Vaikka ne eivät olisi täysin toimivia, niin tuunaamalla niistä saa mieleiset. Siis tuunailemaan...


Ihanaa viikon jatkoa!

Valkoiset tulppaanit

Mukavaa pyhäiltaa!

Tänään on ollut lumisateinen päivä. Sade alkoi eilen illalla ja jatkui läpi yön. Maisema näyttää jälleen mukavan talviselta. Kova tuuli on tänään pöllyttänyt pakkaslunta kuin konsanaan tuiskupäivänä. Ihana olla sisällä ihan rauhassa ja rentoutua. Toivottavasti sinunkin päiväsi on mennyt mukavasti leppoisissa merkeissä.

Ostin eilen kauppareissulla käydessämme valkoisia tulppaaneja. Ne on niin ihanan kauniita näin tammikuussa ja kuvastavat talvisen raikasta tunnelmaa.

Valkoiset tulppaanit

Hyvää härkäviikkojen alkua! Nautitaan lumesta, pakkasesta ja kirkkaasti kimaltavista hangista!

Uusia alkuja...

Hei!

Mökkitunnelmaa

Hyvää loppiaisiltaa. Virallisesti joulunaika on tältä erää ohi ja joulukuusi kannettu ulos. Minun ja perheeni joulunaika meni mökillä ihanasti. Toivottavasti sinunkin joulunajasta on jäänyt ihania muistoja. Tänään oli tammikuisen kaunis ja kirkas pakkaspäivä. Hanget kimalsivat auringon valosta, pakkanen puri mukavasti poskia ja kenkien alla kuului ihana pakkaslumesta syntyvä narina. Tänä aamuna nukuin sen verran pitkään, etten nähnyt aamunkajoa enkä -ruskoa, mutta eilen aamulla taivaanranta oli mahtavan aamuruskon punertama.  

Tästä pääsenkin hyvin aasinsiltaa pitkin tämänkertaisen postauksen aiheeseen. Mietiskelin ennen blogin aloittamista, mikä nimeksi. Monenlaisia vaihtoehtoja pyöri mielessäni. Sitten eräänä aamuna lähdin lenkille pimeällä ja noin puolessavälissä reittiä huomasin, kuinka taivaanrannalla alkoi näkymään pientä valonkajoa. Oli marraskuu, joten valo tuli näkyviin kaakkoissuunnalta. Valon lisääntyminen tuntui riemastuttavalta. Kotiin päästyäni päivä oli jo valostunut (niin kuin se nyt marraskuussa on mahdollista). Aamunsarastuslampun ideahan lähtee juuri tästä hitaasti kirkkaammaksi syntyvästä valon määrästä. Tosin luonnossa itse koettuna valon lisääntyvä vaikutus tuntuu suuremmalta. 

Tällä reippaalla sauvakävelylenkillä koin suorastaan valaistumisen nimestä: aamunsarastus. Nimi oli kuitenkin jo varattu, joten päädyin nimeen aamunkajo. Olen pohdiskellut sitä, mikä ero on aamun kajolla ja -sarastuksella. Havaintojeni mukaan kajo on se ensimmäinen merkki taivaanrannalla uuden päivän valkenemisesta ja rusko syntyy sen jälkeen ilmakehän vaikutuksesta. Ainakin tähän aikaan vuodesta se havaintoni mukaan menee näin. Tämä ei ole lainkaan tieteellinen selitys asiasta. Jos sinä tiedät aiheesta enemmän, olen iloinen jos valistat tällä mielenkiintoisella asialla myös minua.

Aamunkajo

Aamulenkki on minulle ollut läpi aikuiselämän hyvin tärkeä. Tosin rehellisesti sanottauna välillä on ollut aikoja, jolloin se on jäänyt tekemättä. Näinhän se elämässä menee, että vaikka kuinka tietää, miten jokin asia tuottaa hyvää mieltä, niin siitä huolimatta ne hyvää tekevät asiat jäävät tekemättä. Ihminen on niin kummallinen otus. 

Kuva on otettu 31.12.2014 

Uuden vuoden vaihde ja uuden päivän alku ovat jotenkin symbolisesti lähellä toisiaan. Uusi vuosi koetaan yleensä voimakkaasti ja hyvin konkreettisesti uuden alkuna. Silloin päätetään aloittaa uusi uljas ja parempi elämä. Hyvä näin. Silloin katsotaan menneeseen ja otetaan suunta sitä kohti, minkä kautta voimme saada paremman ja onnellisemman elämän.  Eikö se suunnilleen mene näin. 

Minä olen yrittänyt opetella ajattelemaan myös jokaista aamua samanmoisena uuden alkuna. Illalla kun kiittää viimeisenä ennen nukahtamista kaikista sen päivän hyvistä asioista, voi aamulla herätä puhtain mielin uuteen päivään. Aamulla herättyä, ennen ylösnousua, kannattaa myös käyttää pieni hetki miettimiseen, mitä mahdollisuuksia uusi päivä voisi tuoda tullessaan. Joka aamu on armo uus, sanotaan isossa kirjassakin. Uusi päivä, uusi mahdollisuus. Ikään kuin aloittaisi uuden elämän joka ikinen aamu. 

Blogin nimi ja kuva

Ilta- ja aamuruskot tervehtivät toisiaan

Tämä kuva on otettu viime juhannuksena Kainuussa. Tässä illan- ja aamunrusko tervehtivät toisiaan pohjoistaivaalla. Aurinko ei silloin siellä kovin alas laske, joten tämä ilmiö on mahdollista nähdä. Näkymä oli huikaisevan upea. Onneksi kamera oli lähellä.

Muokattu kuva

Tätä kuvaa olen hieman muokannut. Näistä yllä olevista kuvista haluaisin jomman kumman yhdistää bloginimeen. Ongelmana on vain se, etten yksinkertaisesti vielä osaa kaikkia teknisiä ulkomuotoiluun liittyviä asioita tehdä. Otan ilomielin ohjeita ja neuvoja vastaan itseäni viisaammilta lukijoilta.

Hyvää viikon jatkoa!

Mitä tässä hetkessä oleminen tarkoittaa?

"Carpe Diem" - "tartu päivään" tai kuten puhekielessä sanotaan "tartu hetkeen".  Mitä tämä oikein tarkoittaa? Mitä se sinulle tarkoittaa? Itse olen huomannut, että ajasta tulee jotenkin ajatonta. Tietoisesti hetkessä oleminen ikään kuin pysäyttää ajankulun. Aikakäsitys saa aivan uuden muodon.

Kun on läsnä hetkessä, voi ymmärtää, että elämä on enimmäkseen hyvällä mallilla. Kun olet siinä juuri nyt vaikkapa istumassa koneesi ääressä ja lukemassa tätä postausta, niin tunnustele ja kuulostele, miltä sinusta tuntuu, mitä ajatuksia lukemasi herättää vai ovatko ajatuksesi kenties jossakin aivan muualla. Juuri nyt tässä hetkessä minua vähän jännittää, mutta toisaalta on hyvin mukavan kihelmöivä olo. Toinen postaus lähtee eetteriin.

Elämän haasteiden äärellä taas auttaa kun ajattelee, että mitä minun täytyy oppia tästä hetkestä tai olotilasta. Minua ainakin on "koulutettu" välillä kovallakin otteella ymmärtämään opetus hetkessä olemisesta. Tämä koulutus taitaa kestää koko loppuelämäni ajan. Olen sitä mieltä, että koulutus kannattaa ottaa tosissaan. Elämä opettaa...

Enkelin siipi-ilmiö taivaalla

Enkelin siivet

Tuuli hajoitti siivet

Näitä yllä olevia valokuvia ottaessani olin valppaana juuri siinä hetkessä. Sain otettua kaksi kuvaa tästä upeasta enkelin siipiä muistuttavasta aurinko-pilvi -valoilmiöstä. Kolmannessa kuvassa siivet olivat jo hajonneet. Tämä kaikki siis tapahtui muutamassa sekunnissa. Opetus läsnäolosta oli konkreettinen.


Hyvä lukijani, olisi kiva saada keskustelua aiheesta. Kuinka sinä olet kokenut tässä hetkessä olemisen? Millaisia konkreettisia esimerkkejä olet aiheesta kokenut omassa elämässäsi?

Uusi alku vuodelle 2015

Uusi Vuosi ja Uuden Alku. Olen opetellut vähän aikaa elämää työelämästä valmistautumiseni jälkeen. Tämä vapauden tunne on huikean ihanaa. Voin aamulla itse päättää, mitä asioita teen ja mihin innostukseni ja ihmettelyni suuntaan. Ihan kaikki asiat eivät ole omissa käsissäni, mutta moniin asioihin voin itse asenteellani vaikuttaa. Päivä on silloin ollut onnistunut, kun illalla päivää muistellessani tunnen kiitollisuutta asioista, jotka ovat tapahtuneet päivän aikana.

Puoli vuotta aktiivisesti muiden blogeista innostuneena ja pitkän pohdinnan jälkeen päätin aloittaa kirjoittamaan omaa blogia. Toivon, että ajatukseni innoittaisivat mukanani ihmettelemään ihmisenä olemista ja elämää. Hyvä lukijani, olet lämpimästi tervetullut!

Tunnelmaa

"Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä mitä toivot siltä.
Ja eniten mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä."
- Barbara Kingsolver -